Kokoelmat, uhka vai mahdollisuus?

Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelma, PKITIS17  

Turun ammattikorkeakoulu  

Muistiinpanoja :  

Kokoelmat, uhka vai mahdollisuus ? - Päiväseminaari Turun pääkirjastolla tiistaina 29.5.2018 klo 9:30 – 15:30   

Seminaari järjestettiin Pääkirjaston Studiolla, joka oli järjestetty pöytäryhmittäin. Näyttöprojisoinnit oli kahdella seinällä, joten pöytien äärestä pystyi vähintään toista näyttöä seuraamaan. Seminaariin pystyi osallistumaan myös etäyhteydellä, paikan päällä oli arviolta 40 osallistujaa, tila oli varsin täynnä. 

Omat pohdinnat ranskalaisin viivoin. 

Mitä kokoelmalla voi viestiä?   Kari Pohjola, Liedon kirjasto 

Kokoelma muodostaa kirjaston tai näin on se on perinteisesti mennyt, mutta mikä se kirjasto on? Yhä enenevässä määrin kirjasto on sitä, mitä asiakkaat sinne tuovat, tulevat sinne tekemään, luomaan kirjastoa omalta osaltaan. Toiset tulevat vapaasti liikkumaan ja löytämään hyllyjen väleihin. Toiset varaavat aineiston etukäteen ja tulevat vain noutamaan sen kirjastosta. 

-pitäisikö asiakkaat saada saavuttamaan kokoelmat paremmin, etsimään, löytämään? 

Miten kokoelma rakentuu ja mihin tilaan se rakentuu, onko päätös tietoinen vai tarjonnan mukaan  tehtävä. Tehdäänkö kirjastosta oman nimisensä tila, esim. Helsingin Oodi.   

Kokoelman järjestely ja sijoittaminen, aihepiireittäin ja järjestyksessä vai vapaata sijoittelua, luovaa selailua teemalla tulkaa ja löytäkää? Pitääkö olla järjestyksessä, onko todellisuus järjestettävissä, ymmärrettävissä? Kirjastoa ympäröivän todellisuuden sivistys muodostaan muuten kokoelman vanhan aineiston eli pitkän hännän. 

Asiantuntijuus kokoelmasta tarjoaa mahdollisuuksia järjestää kokoelmaa eri tavoin ohjaavasti tai tarjota kokoelmia erilaisissa yhteyksissä, yllättävissäkin.  

Kenen ja mitä viestiä kirjasto haluaa kokoelmansa sisällön ja esillepanon myötä viestittää?  

-viesti lienee tänäpäivänä oleellinen osa, vähintääkin avoin ja saavutettava. Onko kokoelma ja sen tarjoama viesti se tarina, jonka kirjasto haluaa kertoa?  

Kari Pohjola tarjosi puheenvuorossaan enemmän kysymyksiä ja ajateltavaa kuin valmiita vastauksia. 

Big data kokoelmatyön kehittämisessä.   Viljami Marjomäki, Jyväskylä 

Kirjastojärjestelmien keräämän datan käyttäminen kokoelman kehittämisessä ja prosessoinnissa. Kirjaston käyttäjistä jää paljon dataa, jota voidaan hyödyntää kokoelman hankinnoissa, sijoittelussa, poistoissa. Kertyneestä datasta on mahdollista tehdä erilaisia koonteja ja visualisointeja. Myös kirjaston maantieteellisen sijainnin ja ympäröivä asiakaskunnan merkitys tuli esille.   

- miten paljon kokoelmalla voidaan vaikuttaa kirjaston asiakaskuntaan, entä asiakkaiden vaikutus kokoelmaan? 

Musiikkikirjastotyön muutokset, poistot ja varastointi. Tuomas Pelttari, Turun kaupunginkirjasto, Musiikki 

Varastointi, lähinnä siis puhetta cd-muotoisista äänitteistä mutta myös elokuvakokoelmatyöstä.  Suoratoisto- ja muut sähköiset palvelut ovat vähentäneet fyysisten tallenteiden lainaamista, “tilanne valoisa, mutta haasteellinen”. Aineistojen varastointi ja Varastokirjaston rooli korostuu, musiikkikirjastoissa paljon ns. hyvää aineistoa, jota ei kuitenkaan lainata. Jos aineisto on jo Varastokirjastossa, niin ei välttämättä kannata säilyttää kirjaston omassa varastossa vaan laittaa aineisto poistoon. Aktiivinen varastointi mahdollistaa kokoelmatyön kehittämisen, vanhan tilalle uutta ja vastataan myös kysyntään.  

-hyvä pitää mielessä että äänitallenteilla on myös esine- ja kuvataidearvoa, esimerkiksi vinyylilevyjen kansitaide. 

Voisiko kirjasto tarjota nykyisessä verkkopalveluiden maailmassa vaikkapa teatteriesitysten tai konserttien suoratoistoa.  

Pelttari muistutti myös kuvailun rationalisoinnista, että kuvailtaisiin vain kerran, siis verkottunut maailma antaa ja olisi antanutkin tähän jo pitkään mahdollisuuden.

Kellutus, kokoelmatyö, valintatyö. Elisa Kuusela, Turun kaupunginkirjasto  

Kellutus tarkoittaa että kokoelma ei ole kirjaston toimipistekohtainen vaan koko alueen kirjastojen  yhteinen. Kokoelman aineistot ovat joustavasti kaikkien toimipisteiden käytössä. Kellutus vaatii tasapainotusta eri toimipisteiden välillä, ettei esimerkiksi jonnekin kerry kokoelmaa enemmän kuin  sinne mahtuu. Kellutuksen myötä ollaan luovuttu “Jokeri”-lainoista eli suosituista ja uutuuksista, joiden laina-aika kaksi viikkoa ja joita ei voinut varata. Myös isokokoisten kirjojen omista sijainneista luovuttiin. Kellutus vaatii kelluvaa ajattelutapaa, esimerkiksi pienemmissä toimipaikoissa resursseja kuluu logistisiin tehtäviin. 

Kukka Olsonin Turun ammattikorkeakoulussa tekemä opinnäytetyö tarkastelee kellutukseen valmistautumista Turun kaupunginkirjastossa : 
http://www.theseus.fi/handle/10024/150090

Kokoelmatyö: hyllyt järjestyksessä, kokonaisuus kateissa? Merja Kalliomäki, Porin kirjasto 

Kokoelma = kirjasto, kokoelma mahdollistaa kirjaston. Kirjaston konnotaatio? Onko muuttumassa, kokoelma taivaassa? 

-konnotaatio tarkoittanee tässä yhteydessä kirjaston merkitystä, merkityksiä käyttäjille, ympäröivälle yhteiskunnalle, maailmalle 

Kirjaston käytöstä, varsinkin omatoimikirjaston käytöstä kertyvä data ja sen käyttö? 

Myös digitaalisessa muodossa olevat kokoelmat näkyviksi - e-aineistot esiin. Haasteita 

tuovat e-aineiston vahva tekijänoikeus, lisenssit ja ylipäänsä kaupallisuus, raha. 

Mikä on kirjaston rooli välittäjänä? 

Lopuksi vielä Kalliomäki toi esille Kansalliskirjaston roolin sekä sisällönkuvailun ja luetteloinnin keskittämisen ja yhtenäistämisen. 

-Merja Kalliomäki avasi puheenvuorollaan ja kysymyksillään kirjastokentän nykytilaa - minkä uuden edessä (taas) ollaan...

Teksti & kuvat (c) Tomi Salminen 2018