Mitä tehdä, jos joku käyttäytyy uhkaavasti kirjastotyössä
Syyslomani oli alkanut pari päivää sitten, mutta ennen Raumalle lähtevää Onnibussia edessäni oli odotettu Uhkatilanteiden hallinta kirjastotyössä-seminaari Turun pääkirjaston Studiolla, jota en tahtonut jättää pois. Seminaari järjestettiin 19.10.2016 kirjastoalan työntekijöille ja mielestäni se oli osallistumisen arvoinen. Seminaari aiheeltaan oli sellainen, joka sopii kaikille kirjastoalan työntekijöille, koska mikään asiakaspalvelutyö ei välttämättä välty uhkaavilta tilanteilta ja on hyvä tiedettävä entuudestaan jonkin verran oikeita keinoja toimia, jos sellainen sattuu eteen. Olen opiskellut nyt kirjastoalaa yhden vuoden verran ja uhkatilanteista minulla ei ole ollut minkäänlaista kokemusta, minkä takia halusin osallistua seminaariin lisätäkseni itsevarmuuttani ja valmiuksiani, mikä oli seminaarin tarkoituskin.
Kun kirjasto avattiin noin klo 09:00 minä ja kaksi muuta luokallani olevaa siirryttiin kolealta ilmalta kirjaston lämpimään aulaan ja sieltä Studiolle. Studio oli jo melkein täynnä (mikä ei ollut mikään yllätys seminaarin aiheen huomioonottaen), mutta me löysimme paikat sopivasti tuolirivien keskiosalta. Minä vein matkareppuni naulakolle ja istuuduin tuolille odottamaan seminaarin alkamista.
Koulutuksen avauksen aikana meille oli tarjolla kahvia ja teetä. Kahvi kermalla piristi ja auttoi keskittymään seminaariin (olihan ollut aikainen herätys ja toinen kuppi kahvia tekee hyvää aina :) ) Ensimmäiseksi meille jaettiin Puuhakirja, jota selatessani huomasin, että kynä olisi tarpeellinen, mutta minulla ei ollut kynää mukana. Onneksi kirjasto jakoi kaikille halukkaille ja tarvitseville Vaski-kynät. Saimme mahdollisuuden oppia paremmin Puuhakirjan ansiosta, johon kirjattiin omia ajatuksia Vihkosessa oli myös pari/ryhmäkeskusteluosioita. Keskustelujen avulla tuli tietoon muiden mielipiteitä tilanteista ja ajatuksia, joita oli mukava jakaa muiden ja koko seminaarin osallistujien kanssa.
Moni yleisöstä oli hyvin selvillä keinoista ja muutama kertoi omia oikeita kokemuksiaan uhkatilanteista. Yleisimmiksi uhkatilanteiden aiheuttajaksi mainittiin päihteiden vaikutuksen alaisena olevat asiakkaat. Kukaan ei pitänyt väkivaltaa ratkaisuna (mikä oli hyvä) ja että vetäytyminen on paras ratkaisu. Käsittelimme myös lain näkökulmia väkivaltaisista uhkatilanteista ja mitä asianomistajarikos tarkoittaa. Asianomistajarikoksessa asiasta voi seurata rangaistus jos rikoksen kohde eli asianomistaja sitä haluaa. Virallisen syytteen alaisessa rikoksessa poliisi voi tutkia asiaa ja nostaa syytteen, vaikka asianomistaja olisi eri mieltä. Tällaisessa tapauksessa kyseessä on vakavammat rikokset. Asiaa käsitellessä tuli mieleen lukion yhteiskuntaopin tunnit.
.Väkivaltaan vastaaminen väkivallala voi olla sallimissa rajoissa hätävarjelua, mutta kyseistä termiä ei tule liioitella. Hätävarjelu käy äärimmäisessä tilanteessa eli jos muuta keinoa ei ole. Kuitenkin paras keino on paeta. Apua on myös muistettava huutaa. Myöskään uhkarohkeudella ei pääse pitkälle, varmimmin ehkä teho-osastolle tai pahimmassa tapauksessa tuonpuoleiseen. On muistettava pysyä rauhallisena ja tehtävä parhaansa. Aluksi on hyvä yrittää estää tilannetta pahenemasta pyrkimällä rauhoittelemaan uhkaavasti käyttäytyvää asiakasta.
Tunnistaakseen oman käyttäytymisen uhkatilanteessa tilannetta voi harjoitella vaikka kaverin kanssa. Jotkut menevät pahaan shokkiin, toiset itse uhkaaviksi ja kaventunut näkö tai toisin sanottuna putkinäkökin on yleistä. Kun tietää omat reaktionsa, on helpompi pärjätä mahdollisessa uhkatilanteessa ja voi opetella hallitsemaan niitä.
Noin puolessa välissä seminaaria ohjaaja pyysi jotakuta vapaaehtoista lavalle. Ystäväni Meri meni rohkeasti lavalle Hännisen luokse osallistuakseen esitettyyn uhkatilanteeseen. Hänninen esitti uhkaavaa asiakasta ja Meri kirjastovirjailijaa. Meri ymmärsi rauhoitella uhkaavaa asiakasta puhumalla rauhallisesti ja pyrki pysymään etäällä eikä esim. provosoinut tai ruvennut itse hankalaksi.
Koko seminaari oli alusta lähtien mielenkiintoinen ja kun yleisöä kehotettiin viittaamaan en voinut pitää kättäni alhaalla. Yleisö osallistui hyvin ohjaaja Paavo Hännisen kanssa keskusteluihin ja vastasi hyvin kysymyksiin. Yhteistyössä oppii parhaiten. Olen tyytyväinen, että osallistuin seminaariin. Nyt olen oppinut kirjastotyön mahdollisista haittapuolista, joista selviämiseksi voi varautua, koska eihän sitä koskaan tiedä.
Julia Takaveräjä, PKITIS15
Kun kirjasto avattiin noin klo 09:00 minä ja kaksi muuta luokallani olevaa siirryttiin kolealta ilmalta kirjaston lämpimään aulaan ja sieltä Studiolle. Studio oli jo melkein täynnä (mikä ei ollut mikään yllätys seminaarin aiheen huomioonottaen), mutta me löysimme paikat sopivasti tuolirivien keskiosalta. Minä vein matkareppuni naulakolle ja istuuduin tuolille odottamaan seminaarin alkamista.
Koulutuksen avauksen aikana meille oli tarjolla kahvia ja teetä. Kahvi kermalla piristi ja auttoi keskittymään seminaariin (olihan ollut aikainen herätys ja toinen kuppi kahvia tekee hyvää aina :) ) Ensimmäiseksi meille jaettiin Puuhakirja, jota selatessani huomasin, että kynä olisi tarpeellinen, mutta minulla ei ollut kynää mukana. Onneksi kirjasto jakoi kaikille halukkaille ja tarvitseville Vaski-kynät. Saimme mahdollisuuden oppia paremmin Puuhakirjan ansiosta, johon kirjattiin omia ajatuksia Vihkosessa oli myös pari/ryhmäkeskusteluosioita. Keskustelujen avulla tuli tietoon muiden mielipiteitä tilanteista ja ajatuksia, joita oli mukava jakaa muiden ja koko seminaarin osallistujien kanssa.
Moni yleisöstä oli hyvin selvillä keinoista ja muutama kertoi omia oikeita kokemuksiaan uhkatilanteista. Yleisimmiksi uhkatilanteiden aiheuttajaksi mainittiin päihteiden vaikutuksen alaisena olevat asiakkaat. Kukaan ei pitänyt väkivaltaa ratkaisuna (mikä oli hyvä) ja että vetäytyminen on paras ratkaisu. Käsittelimme myös lain näkökulmia väkivaltaisista uhkatilanteista ja mitä asianomistajarikos tarkoittaa. Asianomistajarikoksessa asiasta voi seurata rangaistus jos rikoksen kohde eli asianomistaja sitä haluaa. Virallisen syytteen alaisessa rikoksessa poliisi voi tutkia asiaa ja nostaa syytteen, vaikka asianomistaja olisi eri mieltä. Tällaisessa tapauksessa kyseessä on vakavammat rikokset. Asiaa käsitellessä tuli mieleen lukion yhteiskuntaopin tunnit.
.Väkivaltaan vastaaminen väkivallala voi olla sallimissa rajoissa hätävarjelua, mutta kyseistä termiä ei tule liioitella. Hätävarjelu käy äärimmäisessä tilanteessa eli jos muuta keinoa ei ole. Kuitenkin paras keino on paeta. Apua on myös muistettava huutaa. Myöskään uhkarohkeudella ei pääse pitkälle, varmimmin ehkä teho-osastolle tai pahimmassa tapauksessa tuonpuoleiseen. On muistettava pysyä rauhallisena ja tehtävä parhaansa. Aluksi on hyvä yrittää estää tilannetta pahenemasta pyrkimällä rauhoittelemaan uhkaavasti käyttäytyvää asiakasta.
Tunnistaakseen oman käyttäytymisen uhkatilanteessa tilannetta voi harjoitella vaikka kaverin kanssa. Jotkut menevät pahaan shokkiin, toiset itse uhkaaviksi ja kaventunut näkö tai toisin sanottuna putkinäkökin on yleistä. Kun tietää omat reaktionsa, on helpompi pärjätä mahdollisessa uhkatilanteessa ja voi opetella hallitsemaan niitä.
Noin puolessa välissä seminaaria ohjaaja pyysi jotakuta vapaaehtoista lavalle. Ystäväni Meri meni rohkeasti lavalle Hännisen luokse osallistuakseen esitettyyn uhkatilanteeseen. Hänninen esitti uhkaavaa asiakasta ja Meri kirjastovirjailijaa. Meri ymmärsi rauhoitella uhkaavaa asiakasta puhumalla rauhallisesti ja pyrki pysymään etäällä eikä esim. provosoinut tai ruvennut itse hankalaksi.
Koko seminaari oli alusta lähtien mielenkiintoinen ja kun yleisöä kehotettiin viittaamaan en voinut pitää kättäni alhaalla. Yleisö osallistui hyvin ohjaaja Paavo Hännisen kanssa keskusteluihin ja vastasi hyvin kysymyksiin. Yhteistyössä oppii parhaiten. Olen tyytyväinen, että osallistuin seminaariin. Nyt olen oppinut kirjastotyön mahdollisista haittapuolista, joista selviämiseksi voi varautua, koska eihän sitä koskaan tiedä.
Julia Takaveräjä, PKITIS15
Kommentit
Lähetä kommentti