sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Onko lukeminen kriisissä?

25.4.2018

Teksti & kuvat (c) : Tomi Salminen

Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelma, PKITIS17

Turun ammattikorkeakoulu





Onko lukeminen kriisissä ?  - Päiväseminaari Turun pääkirjastolla perjantaina 13.4.2018 klo 13-16 


Turun Kirjastopalvelujohtaja Rebekka Pilppula toivotti kuulijat tervetulleiksi ja avasi seminaarin. 
Pilppulan mukaan lukeminen on kriisissä, mutta kirjastoilla menee mukavasti, kävijöitä riittää. Myös näkökulman vaihtaminen tuli esille. Tuotaisiin esille että lukeminen  on iloinen asia ja hyvä harrastus, ei niinkään uutisoitaisi lukemisen kriisistä tai huonosta lukutaidosta. Kirjastopalvelujohtaja muistutti myös kolmesta koosta eli kodista, koulusta ja kirjastosta.

 
Seminaarin ohjelma





Vantaan kirjastopalvelujohtaja Mikko Vainio kertoi aiheesta Data is the  new oil – yllättävien datalähteiden arvo.  

Käytännössä on kyse kirjastoille kertyvän datan, tässä tapauksessa lainadatan hyödyntämisestä palvelujen kehittämisessä, kohdentamisessa. Itä-Suomen yliopiston tutkimushanke LibDat selvittää tätä datan hyödyntämistä. 


Hankkeen verkkosivuilta , selviää mistä on kyse : 

Kohti pidemmälle kehittynyttä lainaamis- ja lukemiskulttuuria. Digitaaliseen aineistoon perustuva tutkimus nykyisistä suomalaisista lainaamis- ja lukemistavoista - LibDat. 2017 – 2021.
Tämä monitieteinen hanke tutkii nykyistä suomalaista lainaamis- ja lukemiskulttuuria. Sen pohjana on Vantaan kaupunginkirjaston keräämä laaja ja digitaalisesti tallennettu aineisto, joka antaa tietoa kyseisen kirjaston asiakkaiden valinnoista ja mieltymyksistä. Tiedoista käy ilmi asiakkaan ikä, sukupuoli, asuinpaikka ja hänen asioimiskielensä, mutta asiakkaan nimeä ei niistä käy selville. Tämän aineiston pohjalta hanke tarkastelee sitä, millaisia ovat ihmisten lainaamis- ja lukemistavat nyky-Suomessa ja millaiset ihmiset ylläpitävät Suomessa nykyisin kirjallista kulttuuria. Tämän ohella hankkeella on metodologinen tavoite. Se osoittaa, miten laajat digitaaliset aineistot, tietokoneanalyysit ja kirjallisuussosiologiset kysymyksenasettelut voidaan yhdistää tutkittaessa nykyistä lukemiskulttuuria. Hankkeen käytännöllinen merkitys on siinä, että sen tuottaman tiedon avulla on mahdollista kehittää kirjastojen palvelujärjestelmiä.

Kehittämiskohteita voisivat olla esimerkiksi aukioloaikojen lisäys, hankinnat, esillepano, työvuorot, lukusuositukset. Mikko Vainio toi myös esille että kirjaston määrärahoista merkittävä osa menee henkilöstökuluihin ei aineistohankintoihin.
Itseäni jäi mietityttämään tietoturvan, tässä tapauksessa käyttäjien tietosuojan korostaminen, lähinnä se, että lainadata ei ole julkista mutta siitä saatavat yhteenvetotulokset ovat. Tätä korostettiin ja alleviivattiin – no esitys oli suunnattu kirjaston käyttäjille, halutaan ehkä rauhoitella että mitään henkilökohtaista ei olla julkistamassa tai myymässä muille toimijoille.


Johtava tutkija Olli Nurmi Teknologian tutkimuskeskuksesta kertoi aiheesta - Mitä luen seuraavaksi? Lainadatan anonymisointi ja yhteisöllinen suosittelu Helmet-kirjastoissa. 

Aluksi tietoa suosittelija.fi -palvelusta:

”SuosittelijaTM on VTT:n ja Vantaan kaupunginkirjaston kehittämä kirjaston käyttäjälle henkilökohtaisesti räätälöityjä lukusuosituksia antava verkkopalvelu, suunnattu mobiilikäyttöön. Palvelun toiminta perustuu aiempaan lainaukseen ja samantyyppisestä aineistosta kiinnostuneiden lainoihin. Suosittelun avulla pyritään aktivoimaan lukijoita lainaamaan teoksia, joiden olemassaoloa he eivät muuten olisi huomanneet. 
Suosittelu perustuu VTT:n kehittämään UPCV-menetelmään, jossa suosittelu muodostetaan lainadatan perusteella oppivana järjestelmänä. Suosittelijajärjestelmään on syötetty HelMet-kirjaston lainahistoria kesäkuusta 2014 alkaen. Henkilökohtaisia suosituksia saavat ne HelMet-kirjaston asiakkaat, jotka ovat lainanneet kortillaan kesäkuun 2014 jälkeen. Yleisiä lukusuosituksia saavat kaikki.” (Lähde : http://suosittelija.fi/index.html , viitattu 26.4.2018) 

Palvelussa kirjaston käyttäjä, lainaaja jättää tiedon lainatun aineiston tietoihin ja lainattu aineisto jättää tiedon lainaajan tietoihin. Tässäkin yhteydessä tuotiin taas esille että henkilötietoja ei kerätä, käytetä, siirrellä. Ja ei ole kaupallista toimintaa. Yhteisöllisyyttä tuotiin esille, palvelun avulla voi katsoa mitä muut saman kirjan lainaajat ovat myös lainanneet. 
Yleisön joukosta tuotiin esiin että parasta kirjastossa on hyllyjen välissä harhailu ja sitä kautta sattumalta tehdyt kirjalöydöt.


Kaikki on haettavissa, mutta löytyykö kaikki? – Tiedonhaku kirjastonkäyttäjän näkökulmasta, Jaana Kekäläinen, Tampereen yliopisto. 

Onko lukeminen kriisissä kun jatkuvasti luetaan mobiililaitteilta tekstiä, kuvaa, informaatiota? Ehkä perinteinen lukeminen on jonkinlaisessa kriisissä. Kun kaikki on haettavissa verkosta, joka muuten on kuin valtava kirjasto, niin tarvitaanko kuvailua, kirjastoja, sanomalehtiä? Kriittisyyttä ja informaatiolukutaitoa ainakin tarvitaan ja se tarve vaan lisääntyy. 
Tarve kuitenkin organisoida tietoa säilyy, koska tiedon määrä on nyt valtava ja lisääntyy kokoajan. Hakukoneet eivät ratkaise volyymin ongelmaa, tähän voisi lisätä omaa pohdintaa : hakukoneet eivät tällä hetkellä pysty siihen, mutta huomisesta emme vielä tiedä, miten algoritmit ja teknologiakin kehittyvät. Kuka tai mikä organisoi on sitten tietysti oma kysymyksensä. 
Tiedonhaun tutkimuksen tavoitteena tuottaa välineitä kaikille hakea kaikenlaista tietoa. Myös syvästä verkosta, tietokannoista, sieltä ns. jäävuoren pinnanalaisista osista, josta perinteiset hakukoneet eivät hae. Myös oppia hakemaan niillä vähemmän tyypillisillä ja yleisillä hakusanoilla, jotka jäävät valtavirran taakse, ns. hännäksi. 


Lukeminen koulussa : lähestymistapoja kaunokirjallisuuteen – hanke 2018-2020. Aino Mäkikalli Turun yliopistosta esitteli hanketta. Alla myös pari yleiskuvaa hankkeesta. 


Miksi tällainen hanke? Koska lukutaito on jos ei nyt kriisissä, niin ainakin heikkenemässä, sekä mekaaninen että ymmärtävä lukutaito.
Muuttuva teknologia ja tekstin, tiedon uudet muodot haastavat kaunokirjallisuuden. Esimerkiksi verkkojulkaisu voi pitää sisällään montaa eri tiedon muotoa eli moodia, tekstiä, kuvaa, ääntä, puhutaankin multimodaalisuudesta. 
Kaunokirjallisuuden lukeminen lapsesta lähtien luo monipuolisen perustan myös hallita multimodaalisuus. 
-    oppii hahmottamaan yhteyksiä
-    ajattelu syvenee
-    ymmärrys laajenee
-    päättelykyky kasvaa ja vahvistuu

Kaunokirjallisuuden lukeminen koetaan hankalaksi. Hanke selvittääkin kaunokirjallisuuden lukutapoja, lukemissuhteen muodostumista ja tätä kautta laajentaa lukutapoja, tuo esille sanataidetta ja taidekasvatusta laajemminkin itseisarvona ja varsinkin eettisen kasvun välineenä. 
Kaunokirjallisuutta on luettu pitkälti käsitteellis-analyyttisesti kouluissa, jossa esim. painotetaan käsitteitä, niiden ymmärtämistä, analysoidaan tekstin rakennetta jne., pitäytyen siinä mitä tekstissä sanotaan. Mielekkäämpi tapa lukea voisi olla kontekstuaalinen lukutapa, jossa teksti nähdään osana esimerkiksi aikaansa ja kultturiaan. Tutustutaan siis samalla tekstiin liittyviin konteksteihin, opitaan kontekstuaalisesti.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti