sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Tiedonhaun opastus seitsemäsluokkalaisille

No nyt vähän jännittää: porraskäytävästä kuuluvat seitsemäsluokkalaisten ponnekkaat äänet, ja hissit ovat jo tuoneet perille ensimmäiset oppilaat. Viimeisenä hissistä astuu ulos heidän opettajansa, jonka kanssa olen sopinut tietokirjoihin keskittyvästä tiedonhaun opastuksesta. ”Tervetuloa Entressen kirjastoon!” huikkaan ja johdatan ryhmän lyhyelle kirjastokierrokselle.

Kirjaston tilat suunnitellaan asiakkaita palveleviksi
Kirjastokierroksen tarkoituksena on osoittaa nuorille, että kirjaston tilat on jaettu eri osastoihin ikäryhmittäin (lapset, nuoret, aikuiset) ja aineistoittain. Pyydän nuoria kiinnittämään huomiota ympäri kirjastoa näkyviin väreihin. Värit ovat visuaalisia koodeja, jotka aikuistenosastolla ilmentävät eri aineistoja, kuten lehtiä (oranssi), suomen- ja ruotsinkielistä kaunokirjallisuutta (vaaleanpunainen), musiikkiaineistoja (keltainen) ja tietokirjallisuutta (violetti). Nuortenosastolla ei ole omaa väriä, eikä eri aineistoja ole värikoodattu. Väljässä tilassa kaunokirjallisuus on helppo löytää, mutta tietokirjallisuutta ei – varsinkaan, kun nuorten tietokirjoja on vain yksi hyllymetri.



Siirrymme kierroksen päätteeksi Pikkuestradille. Kiittelen mielessäni itseäni siitä, että muutama viikko sitten muistin varata tämän opetukseen erinomaisesti soveltuvan tilan: Pikkuestradilla on päivittäin erilaisia tapahtumia, joten pikavarauksen onnistuminen olisi epätodennäköistä.

Miksi sitten Pikkuestradi on mielestäni opetukseen soveltuva tila? Ensinnäkin siksi, että tila on avoin, ja sen ohi kulkee muita asiakkaita. Joku voisi ajatella, että tilan ympärillä tapahtuva liike häiritsee. Minä kuitenkin koen, että avoin tila tarjoaa myös muille asiakkaille mahdollisuuden pysähtyä kuuntelemaan ja oppimaan jotain uutta, eivätkä tehtäviinsä keskittyvät nuoret välttämättä edes huomaa ohikulkijoita. Toiseksi Pikkuestradilla on suuri valkokangas, jolle heijastettavat tekstit ja kuvat näkyvät varmasti kaikille opetukseen osallistuville. Pikkuestradi palvelee hyvin nimenomaan tietokirjojen tiedonhakua myös siksi, että se sijaitsee tietokirjaosaston vieressä, eikä siirtyminen tilasta toiseen vie kallista aikaa.



Tiedonhaun opastusta jäniksen selässä
Kun nuoret ovat valinneet paikkansa, aloitan tiedonhaun opastuksen. Kerron heille YSA:sta ja YKL:sta, niiden tarkoituksesta ja hyödyistä. Yleisesittelyn jälkeen nuoret saavat ”heitellä” minulle sanoja. Testaamme YSA:lla, miten sanojen erilainen kirjoitusasu tai synonyymit käyttäytyvät. Tarkoituksenani on havainnollistaa nuorille, että he voivat itse parantaa tiedon löytyvyyttä käyttämällä tiedonhaussaan virallisia asiasanoja. Verkko-YKL:sta tarkistamme, mille hyllylle nuorten tulisi mennä löytääkseen tietoa heitä kiinnostavista aiheista, kuten ilmapalloista ja koirista.



Olin suunnitellut, että oma puheosuuteni kestäisi korkeintaan 10 minuuttia, mutta kirjastokierroksen kanssa siihen meni tuplasti aikaa. Siksi joudumme kiireen vilkkaa siirtymään tehtäviin, jotka olin laatinut edellisenä päivänä.

Ensimmäiset tehtävät vievät oppilaat tietokirjaosastolle. Heidän on tarkoitus tutustua YKL:n mukaisiin pääluokkiin kulkemalla hyllyjen välissä.

Valtaosa nuorista todella tekee tehtäviä. Vain muutamat löytävät kiinnostavampaa tekemistä kännyköistään, ja pari nuorta löydän sohvalta nukkumasta. Havaitsen ja opin, että 7.-luokkalaiset tarvitsevat vielä melko paljon ”paimentamista” ja – ikävä kyllä – hoputtamista. Heiltä kuluu muutaman tehtävän tekemiseen runsaasti aikaa, ja etenkin yhden kiinnostavan tietokirjan valitseminen vaikuttaa olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Yritän välttää vilkuilemasta jatkuvasti rannekelloani, mutta vaikeaa se on. Onko NYT se hetki, kun joudun ottamaan käyttöön varasuunnitelman?


Tässä vaiheessa avukseni saapuu kirjastossa työskentelevä sivari, joka pienen erehdyksen vuoksi on puoli tuntia myöhässä. Hän jakaa nuorille tabletit ja antaa opettajalle kaunokirjallisuutta koskevan vinkkauslistan. Kuinka iloinen olenkaan siitä, että kollegani ei pääsekään paikalle pitämään kirjavinkkaustaan; saan 10 minuuttia lisäaikaa!

Nyt oppilaat tekevät iPadeilla HelMet-tiedonhakutehtäviä. Ensimmäisen kysymyssarjan tarkoituksena on havainnollistaa nuorille, mitä kaikkia tietoja heidän valitsemastaan tietokirjasta on tallennettu HelMetiin. Vastaamalla toiseen kysymyssarjaan nuoret näkevät, miten aihehaun tuottamat 1 600 hakutulosta saa erilaisilla rajauksilla supistettua paremmin hallittavaan ja läpikäytävään 14 tietokirjaan.



Ja sitten vauhdilla paketti kasaan!
Toiveenani olisi ollut, että olisimme tehtävien jälkeen voineet keskustella nuorten tekemistä havainnoista, oivalluksista ja kysymyksistä. Toiveeni jää täyttymättä. Opettaja haluaa, että nuoret käyvät lainaamassa itselleen kaunokirjan nuortenosastolta, ja ryhmällä on jo kiire bussille. Kun nuoret rynnistävät kuka mihinkin, jään vielä hetkeksi keskustelemaan opettajan kanssa. Vaihdamme muutaman sanan juuri päättyneestä opastuksesta, annan hänelle YSA-YKL-HelMet -flaijereita ja sovimme seuraavalle viikolle saman opastuksen toiselle luokalle.

Siivoan Pikkuestradin, laitan valkokankaalle pyörimään kirjaston info TV:n ja vien iPadit latausasemaan. Seison lasten- ja nuortentiimin työhuoneen ovensuussa pöllämystyneenä. Totean työkaverilleni, että tarvitsen hetken toipuakseni, ennen kuin voin tehdä mitään järkevää. ”Joo, tollasen jälkee on aina pakko hetken aikaa vaa istuu. Ja tuijottaa seinää.”

~ Milla B. ~


P.S. Seuraavalla viikolla vedän saman opastuksen toiselle luokalle. Kierroksen pidän samana, mutta YSA:n ja YKL:n esittelyn tiivistän muutamaan virkkeeseen, ja tehtävät ovat edelliskertaa yksinkertaisemmat mutta myös paremmat. Tästä huolimatta minusta tuntuu edelleen siltä, kuin juoksisin läpi ansoitettua rataa. Hetkenä minä hyvänsä astun ansaan, ja koko paketti sortuu…


P.P.S. Lessons learned: 1) Kun vastaisuudessa opettaja varaa ajan tiedonhaun opastukseen, ilmoitan hänelle selväsanaisesti, että alle tunnin opastusta ei ole mielekästä pitää ilman, että opetuksen laatu ja oppilaiden mahdollisuus oppia kärsii. 2) Nuoret eivät ole huolissaan siitä, pysymmekö aikataulussa ja ehtivätkö he tehdä kaikki tehtävät määräajassa tai ollenkaan. Sen sijaan mahdollisuus hävitä kilpailussa huolettaisi heitä. Siksi aion laatia ensimmäiset tiedonhaun tehtävät (”kierrä hyllyjen välissä” ja ”valitse sinua kiinnostava kirja”) kilpailumuotoon. Palkintotikkari ei kuulosta lainkaan pahalta sijoitukselta, jos sillä voi välttää ansajuoksun ja kiireen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti