Hyppiviä ötököitä

Huhtikuun viimein keskiviikko hurahti silmissä uutta oppiessa. Osallistuin Käsityökoulu Robotin ja kirjaston järjestämään koulutukseen, minkä aiheena oli mediakasvatus kirjastoissa - lasten ja nuorten luova ohjelmointi. Tämän hankkeen tavoitteena on tuoda ohjelmointi osaksi kirjastoa ja mediakasvatusta. Koulutus jatkuukin vielä syksyllä toisella kerralla.

Koulutukseen menin avoimin mielin, sillä minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä olen menossa tekemään. Tietoa enemmän minulla oli onneksi intoa kokeilla ja oppia uutta!

Vajaan kuuden tunnin aikana ehdimme alkuun saada alustuksen siitä, mitä ohjelmointi, koodit ja digitalisaatio ylipäätään ovat. Alustuksen jälkeen käytännönläheisiin työpajoihin oli varattu runsaasti aikaa ennen loppupäivän yhteenvetoa ja keskustelua. Työpajoja oli tarjolla kaksi, joista sai valita mieleisensä. Toisessa työpajassa tutustuttiin Arduino-ohjelmoinnin avulla yksinkertaisten, avoimen lähdekoodin robottien tekemiseen ja ohjelmointiin. Kyseessä oli siis tekstipohjainen ohjelmointi.

Itse valitsin tutustattavaksi Scratch for Arduino visuaalisen ohjelmointikielen, mikä on helppokäyttöinen ja myös lasten kanssa toimivampi kuin edellinen tekstipohjainen koodaaminen. Näiden koulutettavien kanssa piti todella aloittaa ihan alkeista ja näyttää asiat kädestä pitäen. Uskomatonta, mutta totta: rakensimme pareittain omat ötökät, jotka ohjelmoimme hyppimään, kun valot sammuu!

Luova ohjelmointi korostaa ilmaisua käytännöllisyyden sijaan. Siksipä lähtökohtana onkin, että tehdään ensin ja ihmetellään sitten. Väärää koodia ei ole - tai jos on, se voi olla kiinnostava. Tästä ajatuksesta erityisesti tykkään ja nimenomaan tässä aikuisilla on hurjasti oppimista, lapset kun lähtevät luontaisesti oppimaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Niin kuin voisi aluksi ajatella, ohjelmointi ei kehitä ainoastaan matemaattisia taitoja, vaan voi myös herättää kriittistä ymmärrystä digitalisoidusta maailmasta, mikä on tärkeää nykyään. Lisäksi se on hauskaa!

Päivän jälkeen aivot ja sormet olivat solmussa kaikesta uudesta. Ja tämä oli vain pintasukellus ohjelmoinnin maailmaan, minulla on vielä todella, todella paljon opittavaa. Toinen koulutuskerta syksyllä tulee siis tarpeeseen. Ja tiedättekö mikä helpotus on, kun heti koulutuksen alussa sanotaan, että tarkoituksena ei ole oppia kerralla kaikkea. 

Mielestäni ohjelmointi on tärkeä taito myös kirjastoammattilaisen näkökulmasta, sillä digitalisoituminen nyt vain on tätä aikaa. Myös kirjaston on pysyttävä ajan hermolla ja hallittava luovia menetelmiä ihan jo vaikka sen takia, että yksi kirjaston tehtävistä on tarjota mediakasvatusta lapsille. Mielestäni ohjelmointi ei kuitenkaan ole välttämätön taito jokaiselle kirjastoammattilaisille (ainakaan vielä), mutta olisi hyvä jos porukasta löytyisi aina joku, jolla on ainakin pieni tuntuma siitä, mitä ohjelmointi on. Kokeillaan siis rohkeasti!

Heidi L.

NKITIS14