Kirjamessut 28.10.2018

Osallistuimme kirjamessuille sunnuntaina 28.10.2018.  

Helsingin kirjamessut on Suomen suurin kirjoihin ja kirjallisuuteen liittyvä tapahtuma. Messukävijöiden on mahdollista tutustua niin kotimaisiin kuin ulkomaisiin uutuuskirjoihin, tavata kirjailijoita sekä kuunnella erilaisia lyhyitä seminaareja. Messuilla on lisäksi mahdollisuus osallistua erilaisiin lukupiireihin. Osallistuimme sunnuntaina neljään eri seminaariin joiden aiheet olivat: Seksityö - Suomen vanhin ammatti?, Kiven sisästä kirjailijaksi, Jarkko Tontti: Perintö sekä Älä luota kehenkään - tiedustelun ja propagandan historia Suomessa. 

Kirjamessut ovat alan ammattilaisille myös hyvä paikka verkostoitumiseen, sillä kustantajien ja kirjailijoiden lisäksi messuille osallistuvat erilaiset seurat ja järjestöt.

Kirjaston yksi keskeisimmistä tehtävistä on kansalaisten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden lisääminen. Kirjastoissa olisikin hyvä järjestää seminaareja myös epätyypillisemmistä aiheista, kunhan ne eivät ole avoimen rasistisia tai vihamielisiä jotain tiettyä ihmisryhmää kohtaan. Seksityöstä kertova seminaari oli todella mielenkiintoinen, ja aiheesta on ilmestynyt tänä vuonna kaksi uutta tutkimusta, Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa: seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa sekä Punaisten lyhtyjen Helsinki: prostituutio pääkaupungin historiassa, joita seminaarissa käytiin läpi. Seminaarissa käytiin läpi seksityön historiaa Suomessa ja miten virkavalta on suhtautunut asiaan menneinä vuosina. Mielenkiintoinen tieto oli se, että monesti nämä niin kutsutut tarkastetut naiset päätyivät usein naimisiin esimerkiksi poliisien kanssa. Molemmat kirjat ovat hyvin suosittuja ja esimerkiksi Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa –kirjaan on Vaskissa tällä hetkellä 103 varausta.  

Samanlainen tapahtuma voisi toimia loistavasti kirjastossa, esimerkiksi ja lukupiirin muodossa, sillä olisi hienoa päästä keskustelemaan aiheesta muiden kanssa. Seksityö on aiheena kuitenkin sellainen, joka herättää hyvinkin vahvoja mielipiteitä.  

Tiedustelun ja propagandan historian luento oli myös erittäin mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Haastattelijana seminaarissa toimi Jone Nikula. Älä luota kehenkään: tiedustelun ja propaganda historia Suomessa, on tämän vuoden uutuuskirja, jonka pohjalta aihetta lähestyttiin. Propagandaa käsiteltiin hyvin laajasti ja sen luomia negatiivisia assosiaatioita käsiteltiin. Esimerkiksi ihmiset helposti mieltävät eri mieltä olevan poliittisen puolueen viestinnän propagandaksi, eivätkä näe, että myös heidän kannattama puolueensa käyttää viestinnässään propagandaa.  

 Tällaisenkin tapahtuman tai lukupiirin järjestäminen kirjastossa olisi todella mielenkiintoista. Olisi myös mukavaa järjestää kirjastossa aiheeseen liittyvä teemailta, jossa osallistujat voisivat keskustella aiheesta pienissä ryhmissä.  

Punavuori-lavalla oli haastateltavana myös kirjailija Jarkko Tontti. Tontilta on juuri ilmestynyt Perintö-niminen romaani, jonka tarina alkaa sisarusten löytäessä kuolleen äitinsä päiväkirjat. Sisarukset ovat luonteiltaan varsin erilaisia ja molemmilla on ollut myös erilainen suhde edesmenneisiin vanhempiinsa. Tontti pohti mielenkiintoisesti kirjansa teemoja. Hän mietti mm. muistojen subjektiivisuutta. Ihmiset kokevat menneisyyden tapahtumat joskus hyvin eri tavoin ja muistot saattavat piirtyä mieliin konkreettisestikin aivan päinvastaisina kuin ne ovat todellisuudessa tapahtuneet, kokijasta riippuen. Tontti pohti myös sitä, voiko vanhemman rakkaus koskaan jakautua lapsille täysin tasan. Teemat ovat mielenkiintoisia, sillä perhesuhteiden dynamiikka on aina moniselitteistä. Tontti oli itselleni vieras kirjailija, mutta hänen ajatuksensa tekivät vaikutuksen ja lisäsin Perinnön lukulistalleni. 

Ruotsinsuomalainen Janne Raninen oli päässyt vankilasta päivälomalle haastateltavaksi omaelämäkerrastaan Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi. Raninen on murhannut kaksi ihmistä ja suorittaa tuomiotaan Sörnäisten vankilassa. Hänen kirjansa on herättänyt mielenkiintoa mediassa ja Raninen on ollut haastateltavana tänä syksynä myös Enbuske, Veitola & Salminen-talkshowssa. 

 Haastattelussa Raninen kuvasi erityisen paljon nuorena Ruotsissa kokemaansa ulkopuolisuuden tunnetta joka johdatti hänet ryhmittymään muiden samoin tuntevien kanssa. He kokivat, ettei yhteiskunnassa ollut heille ‘’tilaa’’, joten he loivat porukalleen oman yhteiskuntansa omine sääntöineen. 

 Tarinansa jakamisella Raninen toivoo voivansa vaikuttaa sellaisten nuorten elämänpolkuihin, jotka ovat horjumassa sivupoluille. Raninen sanoi tehneensä tietoisen päätöksen rikollisuralle lähtemisestä, joka on kaduttanut erityisesti uhrien läheisten ja hänen oman lapsensa kokeman kärsimyksen vuoksi.  

Raninen sanoi haluavansa nykyisin olla rakentamassa yhteiskuntaa ja jättäneensä rikollisen maailman taakseen. Haastattelua oli ihan mielenkiintoista kuunnella. Raninen kertoi aika kylmästi rikollismaailman säännöistä ja käytännöistä, mutta korosti monta kertaa, ettei koe tekemiään asioita millään tavalla hienoiksi, vaan kuvaili rikollismaailmaa sairaaksi.  

Rikollisten säännöt eivät itselläni herättäneet niinkään paljon kiinnostusta, sillä sitä maailmaa on kuvattu paljon ja hyvin, mm. HBO:n Kylmä rinki -sarjassa. Mielenkiintoisinta haastattelussa oli Ranisen nuoruus. Siitä olisin voinut kuunnella vielä lisää, sillä nuorten syrjäytyneisyys ja osattomuuden kokeminen on koskettava ja ajankohtainen aihe. On surullista ja väärin, että ihmiset kokevat yhä nuorempina, ettei heille löydy paikkaa tai tarkoitusta yhteiskunnassa. Ongelmaa ja sen ehkäisykeinoja on mietitty pitkään yhteiskunnassa ja tulisi miettiä tulevaisuudessakin. 

Henni Laihia & Elina Urjanheimo PLIITS18