Bobcatsss 2018

TIISTAI 23.1.
Hurja seikkailumme vilpoisesta Turusta jäätävään Riikaan alkoi jo ennen kukonlaulua päivää ennen konferenssin alkua. Kierreltyämme hetken ihastelemassa kaupungin arkkitehtuuria verkostoiduimme yksinäisen ruotsalaisopiskelijan kanssa, joka myös oli osallistumassa konferenssiin. Aikamme kuluksi tutkimme Bobcatsssin tapahtumapaikkojen sijainnit suurin piirtein ja seikkailimme väsyneinä kaupungin ratikoissa.



KESKIVIIKKO 24.2.
Avajaisseremoniassa saimme kuulla kannustavia puheenvuoroja niin Latvian kansalliskirjaston johtajalta kuin konferenssin muiltakin puhujilta. Saimme muun muassa kehotuksen tutustua yliopiston luonnontieteellisen talon kirjastoon, joka osoittautui hyvin kiehtovaksi. Nautimme myös paikallisten muusikoiden esityksistä ja kunnioitimme Bobcatsssin virallisen lipun nostoa.

Luonnontieteellisen kirjasto

Päivän keynote eli pääpuhe tuli Latvian yliopiston professorilta, joka kertoi lukemisesta teknisenä prosessina sekä siitä, kuinka erilaiset tekstiformaatit vaikuttavat lukemiseen. Mielenkiintoista oli kuulla, että printtiä lukiessaan lukija tutkitusti keskittyy enemmän lukemaansa ja kuinka lapset oppivat huomattavasti enemmän sanoja lukiessaan painettua tekstiä. Saimme kuulla myös yleisökommentin isosta tutkimuksesta, jossa oli havaittu, että opiskelijat pitävät huomattavasti enemmän painetun sanan kuin digitaalisen materiaalin lukemisesta. Ja mehän metsästimme tuon kommentoijan saadaksemme tutkimuksen käsiimme.

Puheiden jälkeen saimme seurata posteriesittelyä, jossa aiheet vaihtelivat kirjavalinnoista Harry Potteriin ja siitä mitä opiskelijat tekevät korkeakoulukirjastoissa siihen kuinka kirjastot voivat auttaa opettajia esimerkiksi informaatiolukutaidon opetuksessa. Hienoin hetki oli tietysti opiskelijoidemme Sadun ja Antin posteriesitys Kiti-koulutuksen kehittämisestä.

Lautapeli kirjastoammattilaisille.

Iltapäivällä osallistuimme workshoppiin, jonka aiheena oli YK:n Agenda 2030 (http://www.ykliitto.fi/yk70v/yk/kehitys/post-2015). Ranskalaiset opiskelijat olivat valmistaneet lautapelin siitä, kuinka kirjastoammattilaiset voivat toimia Agenda 2030:n mukaisesti. Peli pohjautui Pandemic-lautapeliin, jossa jokaisella on oma rooli, mutta työskentely tapahtuu tiiminä kohti yhteistä päämäärää. Peli oli todella haastava ja vaikka aikaa työpajalle oli varattu puolitoista tuntia, olisi aikaa tarvittu vielä enemmän jotta peli olisi päässyt kunnolla käyntiin. Ajatus ja esimerkit siitä, miten kirjastot ovat toimineet YK:n tavoitteiden mukaisesti oli loistava ja kiehtova. Uskomme pelillä olevan tulevaisuutta ja käyttöä maailmanlaajuisesti, mahdollisesti myös muiden kuin kirjastoammattilaisten keskuudessa.

Lastenosaston satupuu.

Lahjoituskirjat ovat näyttävästi esillä.

Päivän päätteeksi osallistuimme opastetulle kierrokselle Latvian kansalliskirjastossa. Se on valmistunut uudelle paikalleen vuonna 2014, siinä on 12 kerrosta ja se on huikea! Aineistoa löytyy vaikka millä kielellä ja kirjasto on auki aamuyhdeksästä iltakahdeksaan. Osastot on jaettu omiksi huoneikseen ja erotettu hälisevästä käytävästä. Erityisen vaikutuksen molempiin teki kansalliskirjaston lastenosasto sekä lahjoituskirjojen esillepano. Kirjastossa pyöri myös video siitä, kuinka uuteen kirjastoon tuotavat kirjat kulkivat pitkässä ihmisketjussa kädestä toiseen ja lopulta kirjaston hyllyyn. Hieno tapa saada ihmiset osallistumaan ja tehdä kirjastoatutuksi jo ennen sen avautumista!


Illan päätteeksi meitä odotti gaalaillallinen kauniin kattauksen, uusien tuttavuuksien ja hyvän musiikin seurassa.


TORSTAI 25.1.
Aamun pääpuheenvuorossa saksalainen professori Ute Schneider puhui lukemisesta ja lukijoista kiinnostavalla tavalla. Hän oli seurannut millaisia kuvia lukijat olivat ottaneet harrastuksestaan. Hän painotti sitä, ettei ole olemassa paikkaa, jossa ei voisi lukea ja huomautti, kuinka intiimejäkin hetkiä kuvissa oli havaittavissa, lukukokemuksiin liittyy usein mukavuus ja juoma tai lukemattomien kirjojen pinot. Schneider kertoi myös, kuinka lukemiseen liittyvä kuvasto on muuttunut hyvin vähän vuosien ja vuosisatojen kuluessa, samoja elementtejä on havaittavissa nykyisissä sosiaalisen median kuvissa kuin vanhoissa kuvissa ja maalauksissa. Hänen mukaansa fyysisten kirjojen keskittynyt lukeminen on vastakaikua nykyajan nopealle yhteiskunnalle.

Ensimmäisessä workshopissa tutustuimme virtuaalisen todellisuuden tuomiin mahdollisuuksiin pelillistämisessä. Toisessa workshopissa loimme hypoteettiselle yliopistokirjastolle sosiaalisen median käytön suunnitelman.

Pecha Kucha esityksistä jäi erityisesti mieleen suuri saksalaisryhmä. Heidän aiheenaan oli informaatiolukutaito. He olivat pitäneet lyhyitä kahviluentoja, joiden aikana oli mahdollisuus esittää tutkijoille kysymyksiä sekä puolen tunnin workshoppeja informaatiolukutaidosta. Myös pelillistäminen tuli esiin, sillä ryhmällä oli esimerkkejä miten oppiminen tapahtuu pelien kautta. Ryhmä puhui lisäksi MOOCeista eli Massive Open Online Courseista. Tunnetuin esimerkki varmaankin on Coursera, jonka kautta kuka tahansa voi opiskella itseään kiinnostavaa aihetta satojen ja tuhansien muiden kanssa. Kiinnostava oli myös esitys datajournalismista, siitä, kuinka löytää ja ymmärtää dataa. Esitys sai aikaan pohdintoja avoimen datan käytöstä ja siitä, onko kirjaston tehtävä opettaa ihmisiä käsittelemään ja käyttämään dataa.

Kalpakan kirjasto

Iltapäivällä pääsimme tutustumaan jälleen uuteen kirjastoon, kun suuntasimme kohti Latvian yliopiston Kalpaka boulevardilla sijaitsevaa kirjastoa. Tämä kirjasto osoittautui hienoksi yhdistelmäksi uutta ja vanhaa ja oli kokonaisuutena hyvin miellyttävä. Kirjaston
kokoelmissa on muun muassa harvinaisia kirjoja ja käsikirjoituksia sekä humanististen ja yhteiskuntatieteiden kokoelmat.


PERJANTAI 26.1.
Viimeinen päivä alkoi esityksillä siitä, kuinka yö kirjastossa ilman kirjastonhoitajaa sujuu ja miten dataa ja sen lukutaitoa opetetaan yliopistoissa. Ensimmäisessä esityksessä keskityttiin siihen, miten käyttäjät selviävät ja löytävät kirjastosta tarvitsemansa ilman kirjastonhoitajaa ja onko kirjaston auki pitäminen vuorokauden ympäri ylipäänsä tarpeellista. Jälkimmäisessä esityksessä kerrottiin muuan muassa siitä, mitä datan lukutaito on, mitä hyötyä siitä on eri tilanteissa ja miten sitä opetetaan eri kouluissa Yhdysvalloissa. Tärkeimpänä ajatuksena tästä esityksestä jäi mieleen se, että kaikkien kirjastoammattilaisten tulisi osata käsitellä dataa tarjotakseen parempaa palvelua asiakkaille.

Perjantain pääpuheenvuorossa kerrottiin unkarilaisten kirjailijoiden lukutavoista ja siitä, millaisia kotikirjastoja heillä on. Mielenkiintoista kyllä, haastatelluista kirjailijoista kukaan ei maininnut tai pohtinut kollegoidensa töitä, vaan he keskittyivät kertomaan siitä, mitä yleensä lukevat – klassikoita – ja nimeämään teoksia, jotka olivat vaikuttaneet heihin ihmisinä.

Päivän muissa esityksissä kerrottiin pelillistämisestä, Instagramista yliopistokirjaston markkinointityökaluna ja erityislasten lukemisen kartoituksesta. Pelillistämistä esiteltiin kirjojen ja muun lukumateriaalin pelillistämisen näkökulmasta, ja esiintyjät totesivat pelillistetyn sisällön sopivan kaiken ikäisille ja motivoivan tylsäksi koetun sisällön lukemisessa. Pelillistettyyn sisältöön on myös suhtauduttu positiivisesti ja mielenkiinnolla, mutta tutkimukseen osallistuneet olisivat kaivanneet enemmänkin tietoa tällaisesta sisällöstä. Erilaiset tasot, palkinnot ja tiimityöskentely mainittiin asioina, jotka pelillistämisessä houkuttelevat ja saavat lukijat innostumaan.


Instagramin yhteydessä kerrottiin esimerkiksi se, että suosituimmat päivitykset liittyivät kirjastoon ja sen rakennukseen yleisesti, eivät niinkään kokoelmiin tai kirjaston toimenkuvaan. Suosiota saivat myös sellaiset kuvat, joiden kuvaus oli vain muutaman sanan mittaisia ja aihetunnisteita oli käytetty kuudesta yhdeksään - tämä vinkkinä kaikille teille, jotka sosiaalisen median parissa puuhailette! Puhujat korostivat myös sitä, kuinka tärkeää on, että kirjasto on aktiivinen muutenkin kuin vain omaa sisältöä tuottamalla; on suositeltavaa, että muiden päivityksiä kommentoidaan ja niistä tykätään.


Bobcatsss huipentui iltapäivällä päätösseremoniaan, jossa muun muassa palkittiin paras posteri, työpaja sekä Pecha Kucha –esitys. Lisäksi meille esiteltiin hieman tilastoja siitä, mitkä sanat olivat toistuneet eri esitelmissä useimmin, mistä maista ja kouluista osallistujia oli sekä juhlallisesti luovutettiin lippu seuraavan symposiumin järjestäjille.

Ensi vuonna Bobcatsssin tapahtumapaikkana on muuten Kroatian Osijek. Lämmin suositus Bobcatsssiin osallistumiseen, sillä vaikka kolmeen päivään tulee paljon asiaa ja tekemistä, antaa symposiumi todella paljon uusia näkökulmia ja ajattelemisen aihetta sekä uusia tuttavuuksia ja kokemuksia.

Latvian kansalliskirjasto

Jenni & Aino-Stina