Tatu ja Patu Outolasta hyvää päivää!

Ilpoisten kirjastossa vietettiin toukokuussa useampi vauhdikas päivä Tatun ja Patun parissa, kun reilu sata 3.–4. luokkalaista tuli kirjastoon etsiväradan ja outojen keksintöjen ja kummien kojeiden pariin.

Kelataanpa vähän taaksepäin… Sain jo jonkin aikaa sitten toiveen järjestää Ilpoisten koulun 3.–4. luokkalaisille jotain ohjelmaa, teemaksi ehdotettiin Tatua ja Patua. Innostuin ideasta heti ja tapahtuman ideointi aloitettiin työkavereiden kanssa huhtikuun alussa, päävastuussa tapahtumasta olin minä, mutta työkavereilta sain paljon hyviä ideoita ja vinkkejä sekä kallisarvoista apua käytännön järjestelyissä.

Auto täynnä askartelumateriaalia keksintöihin!

Murto-osa askartelumateriaalista esillä.

Kaikenlaisten ideoiden pyörittelyn jälkeen tapahtumaan päätettiin ottaa tehtäviksi etsivärata sekä oman keksinnön rakentaminen. Lisäksi tehtävälapussa oli ekstrana vielä sanasokkelo ja kirja-arvonta.

Tehtävä- ja Keksijälaput.

Etsiväradan avulla oli selvitettävä, mihin Puolittaja on piilottanut varastamansa seitsemän kuvan puolikkaat. Aikaisemmin Puolittaja oli hyökännyt kirjastoon ja yrittänyt varastaa seitsemän kuvaa. Urheat kirjastolaiset olivat kuitenkin saaneet pelastettua kustakin kuvasta puolet. Tapauksen esitutkinnassa selvisi, että Puolittajan varastamat kuvien toiset puolet ovat jääneet kirjaston tiloihin – mutta minne?

Jokaisen pienen etsivän tehtävänä oli löytää jokaisen kuvan puolikas. Kunkin puolikkaan kuvan luona oli myös kirjain. Kirjaimista muodostui sanaksi gorilla, ja löydettyään vielä sen kirjastosta, saivat etsivät palkintonsa. Gorilla roikkui lainaustiskin päälle, ja palkinnon (Tatu ja Patu aiheisia tarroja sekä maistelupassi) antoi kirjaston työntekijä.

Etsivärata (ilman gorillaa ja palkintoa), sanasokkelo sekä mahdollisuus osallistua arvontaan jätettiin esille vielä viikoksi muillekin kirjaston asiakkaille.

Tila ennen tapahtuman alkua...

Oman keksinnön rakentamisessa sai itse ideoida ja toteuttaa mitä ikinä keksi. Jotkut myös tekivät ensin ja miettivät vasta sitten mikä kyseinen keksintö on ja mitä sillä tehdään. Omasta keksinnöstään sai täyttää myös Keksijä-lapun.

Aloitimme ”roskien” keräämisen keksintöjä varten hyvissä ajoin. Askartelumateriaalia kerättiin yli kuukausi ja valjastinkin kummit, kaimat, mummot ja koirat keräämää kaiken mahdollisen ja mahdottomankin talteen. Noin kuuden viikon keräilemisen jälkeen kasassa oli ihan mieletön saalis! Ja lopputulokset olivat kerrassaan upeita!

Hyrrä.

Tykki, tankki, panssarivaunu, mikälie.

Kivi- ja vesilaitos.

Tapahtumapäivinä luokat tulivat yksi kerrallaan kirjastoon. Kullekin luokalle oli varattu aikaa noin 45 minuuttia. Aluksi kerroin, miten olin aamulla ennen töihin tuloa käyttänyt aamutoimiautomaattia ja muita Tatun ja Patun hienoja keksintöjä. Tämän jälkeen annoin oppilaille vapauden valita, mistä tehtävästä haluavat aloittaa ja mihin käyttää aikansa. Mahdollisuus oli myös esimerkiksi käyttää koko tunti keksinnön tekemiseen.

Tällainen ohjeistus sujui yllättävän hyvin, vaikkakin monesti tunnin loppupuolella koko luokka oli askartelemassa keksintöjä eikä olisi millään malttanut lopettaa. Aikaa olisi saanut mieluusti olla enemmänkin kuin yhden oppitunnin verran, sillä monet ryhtyivät ensin jäljittämään Puolittajaa ja ratkaistuaan arvoituksen kävivät keksintöjen kimppuun - sitten aika loppuikin jo kesken.

Ukkeli.

Auto.

Kynäteline.

Tehtävien lisäksi olimme tietysti nostaneet aineistoa esille. Olin myös pyytänyt Otavalta Tatu ja Patu aiheista materiaalia ja saimmekin todella kivoja juttuja! Pari isoa julistetta, upeita pahvisia Tatu ja Patu -hahmoja ja roppakaupalla tarroja ja maistelupasseja.

On aina jännittävä nähdä, miten tapahtuma onnistuu, kun on itse päävastuussa järjestelyistä ja on käyttänyt niihin myös paljon aikaa. Tämä tapahtuma oli kuitenkin menestys kaikin puolin! Niin oppilaat, opettajat kuin kirjaston väkikin viihtyivät.

Toinen tykki. Tai tankki. Tai panssarivaunu. Tai mikä lie.

Säilytystilaa kaikenlaiselle pikkutavaralle.

Tapahtumien järjestäminen kirjastossa on tärkeää, koska kirjaston on hyvä tarjota asiakkailleen elämyksiä, oppimisen hetkiä, oivalluksia ja iloa. Samalla ihmiset houkutellaan kuin huomaamatta kirjastoon, ties vaikka joku kokisi ahaa-elämyksen ja tulisi jatkossa itsekseenkin kirjastoon. Tämän tapahtuman avulla lapset tutustuivat Tatuun ja Patuun sekä kirjastoon ja sen henkilökuntaan paremmin. He saivat myös käyttää luovuutta, toteuttaa itseään ja iloita niin omista kuin toistenkin onnistumisista. Tapahtuma oli siis vähintäänkin kaiken vaivan arvoinen.

Ihmeellinen eläin.

Hattarakioski ja hattaraa.

BÖÖÖ!

Heidi L.

NKITIS14