keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Turun kirjamessut 2017 to-su

Turun kirjamessut tulivat ja menivät. Täytyy myöntää, että itse olen yleensä ollessani asiakkaana messuilla, käynyt vain yhtenä päivänä ja senkin olen kestänyt vain juuri ja juuri. Ihmispaljous, hälinä ja melu ovat yllättävän rasittavia. Mutta nyt ollessani töissä, kolme päivää messuilla 8-9 tunnin jaksoissa ei tuntunut kovin pahalta. Ja lisäksi oli vielä torstai-iltapäivänä osaston rakentaminen. Jalat alkoivat kyllä olla aika kovilla sunnuntaina, mutta kun vaihtoi kengät välillä pehmooisiin villasukkiin niin jalat kiittivät.


Torstaina tosiaan puolenpäivän jälkeen aloimme järjestellä tavaroita paikalleen messuja varten Lintulan luostarin osastolla, jossa olin talkoissa. Opin paljon siitä, miten tärkeää oikeasti on miettiä tuotteiden ja kirjojen esillelaiton yhteydessä esimerkiksi värejä. Myös yhteen liittyvät asiat tietenkin sijoitellaan lähelle toisiaan. Ongelmitta kuitenkaan ei sujunut torstain pystytys. Olimme jo asetelleet suurimman osan tavaroista pöydille, kun huomasimme kuljetuksessa käytettyjen pahvilaatikoiden pohjien olevan kosteita. Osastomme matto oli aivan märkä. Messujärjestäjien mukaan alkuviikon sade ja tuuli olivat aiheuttaneet sen, että osastomme vieressä olevan hallin oven alta oli tullut vettä sisään. josta johtui märkä matto. No, saimme järjestäjiltä apua ja he vaihtoivat maton ja kuivasivat lattian meidän pitäessä taukoa. Onneksi märkä matto huomattiin ja asia korjattiin, sillä muuten olisimme jättäneet pahvilaatikot pöytien alle kostealle matolle ja näin laatikoissa messujen aikana varastoitavat kirjat sekä muut myyntiartikkelit olisivat kärsineet kosteudesta. Myös sunnuntaina jännitimme veden kanssa, sillä yöllä oli satanut ja samaisen oven alta oli ilmestynyt lammikoita hallin puolelle. Lammikot kuitenkin kuivattiin (useampaankin kertaan päivässä), eivätkä ne tällä kertaa yltäneet meidän osastollemme.

Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta, kun Lintulan luostari osallistui Turun kirjamessuille. Aiemmin he ovat osallistuneet vain Helsingin kirjamessuille. Tänä vuonna tultiin myös tutustumaan Turun messuille ja kokeilemaan, miten kannattavaa luostarin on osallistua. Tietysti messuille osallistuminen antaa lisänäkyvyyttä luostarille ja tuo tunnettuutta, mutta ymmärrän myös messuille tulon suuritöisyyden: luostari sijaitsee kaukana Turusta ja sisariston pieni määrä vähentää resurssien käyttömahdollisuuksia. Messuille osallistui luostarista nunna Nektaria sekä pieni joukko meitä talkoolaisia Turusta.


Mutta messujen aikana oli mukava huomata, miten kiinnostuneita ihmiset olivat osastostamme. Paljon kyseltiin niin luostariin, kuin yleensäkiin ortodoksiseen kirkkoon liittyvistä asioista. Useat kertoivat käynneistään luostareissa tai olivat kiinnostuneita vierailemaan niissä. 


Lauantaina klo 11.10. oli myös ohjelmassa auditoriossa kuoromme (Turun ortodoksisen kirkon kuoro) pienimuotoinen konsertti, jossa esitimme sekä suomen että kirkkoslaavin kielistä ortodoksista kirkkomusiikkia. Oli ihastuttavaa huomata, että tämäkin ohjelmanumero keräsi kiinnostuneita yleisöön, vaikka esiintyminen olikin vain hieman yli tunnin messujen avautumisen jälkeen.


Messuilla ehti toki myös kierrellä, kuunnella ja nähdä mielenkiintoisia asioita. Nuorisokirjailijoiden osasto oli aivan Lintulan luostarin osaston vieressä ja siinä olikin hyvä kuunnella mielenkiintoihia haastatteluja päivän mittaan, vaikka vain puolellakin korvalla, jos sattui olemaan enemmän asiakkaita omalla osastolla. Nuorisokirjailijoiden ohjelma olikin täynnä #moniaääniä, kirjamessujen teeman mukaan. Perjantaina kuultiin mm. poikien ja urheilijoiden ääniä sekä selkoääniä (keskustelua selkokirjoista). Lauantaina kuljettiin pitkälti satujen, fantasian ja kauhun maailmassa ja kuultiin  mm. lohikäärmeiden, haltioiden ja peikkojenkin ääniä. Sunnuntaina mieleeni jäi erityisesti YA-paneeli eli keskustelu YA-kirjallisuudesta (young adult) ja esimerkiksi siitä, miten erottaa nuorten kirjallisuus ja YA toisistaan. Sunnuntaina näkyi myös cosplay niin haastateltavien kuin asiakkaiden pukeutumisessa. Nimittäin sunnutaina cosplay-asuihin pukeutuneet pääsivät ilmaiseksi sisään messuille.





B-hallista löytyi oma suurehko Lasten alue, joka kyllä ihastutti. Ihanaa, että pienimmätki messuilijat otetaan huomioon. Siellä oli päivien mittaan myös pienimmille suunnattua omaa ohjelmaa.











Oman työn ohessa ehti hieman siis kierrelläkin ja kuunnella. Yksi kokonainen kokonaisuus, jonka ehdin kuulla oli Fiore-lavalla, Ben Kallandin ja Terhi Törmälehdon haastattelu, jossa aiheina oli mm. uskonto, uskominen, uskonnollinen yhteisö ja niistä kirjoittaminen. Monia mielenkiintoisia keskusteluja ehdin kuunnella hetkisen silloin, toisen tällöin, mutta koska työ.... Helsinkiin aion tehdä paremman suunnitelman, mitä kuuntelen ja missä vaiheessa. Helsingin messuilla myös vapaa-aikaa on suhteellisesti enemmän, joten keskustelujen seuraamiseen jää enemmän aikaa.



Ja vaikka kirjahyllyni pullistelevatkin jo niin, ettei niihin uusia asukkaita oikeastaa mahdu enää, niin sorruin pahemman kerran paljon keskustelua herättäneisiin "2€ kirjoihin"... Sekä sisäänkäyntiaulassa oleviin ilmaisksi jaettuihin kirjoihin. Ja tulihan sitä Lintulankin pöydästä ostettua pari kirjaa, joita vielä ei itseltä löytynyt. Mutta toisaalta, voiko liikaa kirjoja omistaa?
Ainakaan ei vähään aikaan tarvitse miettiä, mitä lukisi 😊

 


-Emmi-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti